Mietin kuinka helposti sitä tekee olettamuksia muista ihmisistä sen perusteella, mitä heistä näkee ulospäin ja mitä he jakavat itsestään muulle maailmalle. Kuinka monta kertaa ainakin itse olen ihaillen katsellut muita ja yllättynyt suuresti, kun selviääkin, että heillä voi olla "isojakin ongelmia elämässään", niin kuin kenellä tahansa.

Olenko liian avoin?

Välillä kamppailen sen kanssa annanko itsestäni liikaa? Tarviiko sitä aina niin kaikkea kertoa kaikille. Jaan, koska toivon, että joku toinenkin saisi oivalluksia itsestään ja omasta elämästään. Jaan, jotta joku toinenkin voisi hellittää ja ymmärtää, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Kaikki ei aina ole sitä, mitä me toisten ihmisten elämästä oletamme.

Voi olla, että jotkut syntyvät "kultalusikka suussa", mutta tekeekö se automaattisesti kenestäkään onnellista ihmistä. Mistä onnellisuus lopulta syntyy. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Vaikka ihminen olisi miten menestynyt tahansa, hän ei nauti menestyksestään, jos sisällä on esim. valtavat itsensä arvostuksen puutteet. Vaikka kuinka ystävät vierellä sanovat, että tuo mitä teet on todella upeaa! Niin sisällään ihminen voi tuntea olonsa todella huonoksi ja epäonnistujaksi, ulkoisista olosuhteista huolimatta.

Olen koko tähän astisen elämäni tutkinut omia sisäisiä kaninkoloja, joiden ansiosta en ole voinut kokea täyttymystä tai onnellisuuden tunnetta omassa elämässäni. Onko tämä matka koskaan valmis? Olis ihana ajatella että on! Mutta ainakin voin sanoa, että eteenpäin on tultu, jos vaikka kehittyminen ei koskaan lopukkaan.

Odotusten synnyttämät pettymykset.

Viime aikoina, kun olen keskustellut monien eri ihmisten ja ystävien kanssa, on mieleeni noussut toistuvasti yksi iso kompastuskivi: Tämä kompastuskivi on Odotukset. Odotukset ja sen synnyttämät mahdolliset Pettymykset. Asiat ei mennytkään niin kuin olin odottanut.

Loin upean julkaisun ja se ei kiinnostanutkaan ketään. Tapasin uuden ihmisen, joka vaikuttaa uudelta parhaalta ystävältä, mutta ei ollutkaan. Muutan ja siellä asiat on paremmin, mutta ne onkin aivan erilailla kuin odotin. Ja niin edelleen, saat ehkä kiinni odotuksista omassa elämässäsi?

Himputti, kun omat aivot vois asettaa niin, että kun tapaan uuden ihmisen tai otan vastaan uuden työkeikan, tai mitä tahansa ja silloin voisin pysyä rauhan tilassa ja ajatella: "Astunpa seikkailuun ja katson avoimin mielin mitä tässä tapahtuu!" -Ilman odotuksia!

Hyväksyn asiat sellaisena kuin ne ovat.

"Ai tuo ihminen olikin tuota mieltä, mielenkiintoista." Eikä niin, että "No tuo ei tod. voi olla uusi paras ystäväni jos se ajattelee noin!" Tai muutan tänne ja koti ei vastaakaan odotuksia. Onko kaikki silloin menetetty vai voisiko tässä olla silti jotain hyvää ja mukavaa myös? Ilman ehtoja.

Oma temperamenttini voi olla hieman kiivas ja totean helposti "Pidä tunkkis!" Jos ei asiat mene kuin olin ajatellut. NIIN KUIN OLIN AJATELLUT. Ne omat odotukset, joista syntyy pettymykset.

Kuitenkin meillä olis elämässä hyvä olla tavoitteita. Mutta ei ehkä liian jäykkiä odotuksia, kuinka sinne tavotteeseen pääsee. Elämä on seikkailu, ja elämästä voi olla helpompi nauttia, jos pystyy harjoittamaan radikaalia hyväksyntää: Asiat ovat juuri niin kuin ne nyt ovat.